Baarit maailmalla

Ravintolaetiketti ennen ja nyt

Yhä tänä päivänä etikettikouluttajat saattavat ilmaista mielipiteensä siitä, miten ravintolaan mennessä tulisi pukeutua. Silloin he tarkoittavat nimenomaan niin sanottuja valkoisen pöytäliinan ravintoloita, joita 1960- ja 1970-luvuilla olivat oikeastaan kaikki ravintolat, koska vielä ei ollut pikaruokapaikkoja, ja ja jopa pitsa oli eksoottista. Silloin oli hyvinkin tarkkaan valvottua ja normitettua se, millaisessa ulkoasussa ravintoloihin oli sopivaa mennä, ja miten niissä tuli käyttäytyä. Ravintolat eivät olleet arkisia ruokailupaikkoja, vaan niihin mentiin enemmänkin tapaamaan muita ihmisiä ja juhlimaan jotain erityistä. Pääpaino ei ollut itse ruoassa, joka ei välttämättä ollut kovin kummoista.

Ruokaravintolat voivat olla nykyään hyvin rentoja

Nykyään useimmat ravintolat ovat kuitenkin hyvin mutkattomia paikkoja, joihin mennään vain syömään eikä varsinaisesti viettämään aikaa. On olemassa valtava määrä lounasravintoloita, joissa käydään syömässä nopeasti annos seisovasta pöydästä tai tilataan listalta annos, ja ruokailun jälkeen mennään takaisin töihin.

Myös iltaisin käydään usein syömässä kursailemattomissa ravintoloissa ihan vain siksi, että mieluummin mennään ulos syömään kuin tehdään ruokaa kotona. Tarjolla on paljon erittäin yksinkertaisia ja edullisia pitsa- ja kebabravintoloita, pikaruokaravintoloita ja kiinalaisia ravintoloita, joissa ruoka tulee nopeasti, ja joista lähdetään pois heti kun annos on syöty. Ravintolat, joihin tullaan viettämään aikaa koko illaksi, ovat yleensä hieman hintavampia, koska liikeidea ei perustu nopeaan asiakaskiertoon ja suuriin annosmääriin. Tällaisissa paikoissa on mietitty tarkemmin esimerkiksi ravintolan ulkoasua, ja asiakkailtakin todennäköisesti toivotaan suurempaa panostusta vaatetukseen ja koko olemukseen.

Miten ravintolaan mennessä siis tulee pukeutua? Useimmissa tapauksissa aivan normaalisti. Yleensä ravintolan ulkoasusta on helppo huomata, kehtaako sisään mennä Adidaksen verkkareissa, vai kannattaako laittaa hieman paremmat Vagabond-kengät jalkaansa. Jos ruoat tilataan tiskiltä, ei asiakkaan tarvitse yleensä miettiä tarkemmin, mitä on laittanut ylleen, ja ovatko hiukset hieman kampaamattomat.

Hienot ravintolat ovat seurustelupaikkoja

Hienot ravintolat ovat oma lukunsa. Joidenkin ihmisten elämään ei kuulu lainkaan hienoissa ravintoloissa syöminen, kun taas toiset ihmiset tarkoittavat ravintolaan menemisellä nimenomaan sellaisia paikkoja, joissa tilataan alkuruoat ja pääruoat viineineen. Hienoissa ravintoloissa pöydät on katettu etiketin mukaisesti, ja niissä noudatetaan tiettyjä tapoja, jotta kaikki sujuu käsikirjoituksen mukaan. Hienojen ravintoloiden etiketti voi vaikuttaa pöyhkeilevältä, ankealta ja ikävältä, mutta käytössääntöjen tarkoitus on varmistaa asioiden sujuvuus. Toisille hienoissa ravintoloissa käyminen on odotettu poikkeus arkeen, kun taas toisille tällaisen illan läpivienti on yhtä tuskaa ja epämukavuutta.

Suomessa on nähtävissä 1960-luvun jäänteenä vielä se, että jotkut ihmiset saattavat puhua ravintolaan menemisestä, kun he itse asiassa eivät aio mennä syömään, vaan puhtaasti vain baareihin nauttimaan alkoholia. Tämä johtuu siitä, että ennen ravintoloissa oli pakko tilata syötävää, jos halusi juoda. Silloin ei ollut olemassa erikseen baareja, joissa vain juotiin olutta ja muita juomia. Itse asiassa oluen ja viinien juominen oli erittäin vähäistä vielä 1950-luvulla, jolloin juotiin lähinnä vain väkeviä alkoholijuomia sellaisenaan tai juomasekoituksina. Kirkasta viinaa saattoi saada ostaa yhden annoksen ruokaryyppynä. Muuten juotiin grogeja, joissa oli esimerkiksi jaloviinaa ja vissyä. Lähinnä vain konjakkia sai tilata ilman, että joutui tilaamaan ns. lantrinkia. Ruoan tilaamisen pakkoa kierrettiin siten, että asiakkaat saattoivat ostaa vaatimattomia voileipiä, jotka lopulta jätettiin syömättä.